Anunnaki - the gold theory, part 1

Anunnakien kulta-teoria

Voidaan varmasti kuvata, että kulta on koko anunnaki-teorian alkusyy ja keskeinen moottori. Sekä muinaisten tekstien tulkitsijat (kuten Sitchin) että kanavoijat (kuten Collier ja Marciniak) ovat yksimielisiä siitä, että ilman kultaa he eivät olisi tulleet maapallolle. Todettakoon kullan rooli tässä teoriassa kolmesta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna.

Ensimmäinen näkökulma olisi ollut tekninen syy, eli kotiplaneetan pelastaminen. Anunnakien väitetyn kotiplaneetan, Nibirun, ilmakehä olisi legendan mukaan vaurioitunut, joissain tulkinnoissa liiallisen teknologisen kehityksen tai kosmisen säteilyn vuoksi. 

Edellisen johdosta he olisivat tarvinneet hienojakoista kultapölyä, jota he olisivat voineet suihkuttaa yläilmakehään heijastamaan lämpöä ja säteilyä takaisin. Tämä olisi luonut "suojakilven", joka oli estänyt planeettaa jäähtymästä tai menettämästä elinkelpoisuuttaan sen pitkän, mahdollisesti n. 3600 vuoden kiertoradan aikana.

Tämän teorian pääperiaatteita oli ensimmäisenä tuonut esille 1970-luvulla kirjailija Zecharia Sitchin. Nykytiedon ja esimerkiksi Darryl Ankan kanavointien perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Sitchinin tulkinnat ovat olleet pääosin virheellisiä. Esimerkiksi 'Nibiru' ei välttämättä olekaan aurinkokuntamme laidalla vaeltava planeetta, vaan massiivinen, planeetan kokoinen teknologinen alus tai ulottuvuuksien välinen risteyskohta. Tämä selittäisi sen, miksi perinteinen tiede ei ole löytänyt merkkejä Sitchinin kuvaamasta taivaankappaleesta. Onkin ilmeisen todennäköistä, että termi "Nibiru" viittaa aurinkokunnassamme vaeltavan planeetan sijasta muuhun kohteeseen.

Kanavoitujen tietojen mukaan Anunnakit eivät vain "suihkuttaneet" kultaa, vaan he olivat nauttineet sitä monatomisessa muodossa ("valkoinen kultajauhe"). Se oli mahdollistanut heidän solujensa uusiutumisen ja pitkän eliniän. Tämä selittäisi sen, miksi he olivat plleet "kuolemattomia jumalia" ihmisten silmissä. Nykyaikana jotkut kanavoijat (kuten Alex Collier) ovat nimittäin kertoneet, että kullalla oli ollut metafyysinen merkitys. Se on erinomainen energian johdin, ja sitä oli käytetty heidän teknologiansa lisäksi heidän oman elinikänsä pidentämiseen (esim. "kultainen eliksiiri" tai monatominen kulta).

Toinen näkökulma oli kullan louhintaan tarkoitetun Ihmisen ("Lulu") luominen. Aluksi anunnakit, erityisesti alempi arvoryhmä nimeltä Igigi (joiden kerrottiin olleen "Marsin vartijoita") olivat louhinneet kultaa itse Etelä-Afrikan kaivoksissa. Kauan sitten, aikaikkunalla noin 150 000–300 000 vuotta sitten Igigit olivat nousseet kapinaan raskaan työn vuoksi.

Enki oli ehdottanut ratkaisuksi "primitiivisen työläisen" ("Lulu") luomista. He olivat yhdistäneet anunnakkien DNA:ta silloisen alkuihmisen (Homo erectus) perimään. Tuloksena oli nykyihmisen (Homo sapiens) esiaste, joka oli luotu alkujaan "biologiseksi robotiksi" louhimaan kultaa anunnakeille.

Kolmas näkökulma on kulta-resurssiin liittyvät valtataistelut. Kulta ei ollut heille varsinaista rahaa, vaan ennemminkin tärkeä resurssi, mikä oli tehnyt sen hallinnasta samalla poliittista.

Teorian mukaan Enki oli hallinnut Afrikan kaivoksia, mikä oli antanut hänelle valtavasti vaikutusvaltaa, vaikka hän oli ollut anunnakien hierarkiassa veljeään Enliliä alempana. Enlil taas hallitsi logistiikkaa ja avaruuskeskuksia (Mesopotamiassa), joista kulta kuljetettiin "Nibirulle". Tämä oli luonut jatkuvan jännitteen ja kysymyksen kuka todellisuudessa hallitsi raaka-ainetta ja kuka sen kuljetusta?

Virheellisiksi todetuista historiantekstien tulkinnoista huolimatta lienee edelleen mahdollista, että maapallolle oli saapunut alkuvaiheessa nykypäivään saakka säilyneen legendan mukaan noin 300 "anunnakia". Työvoimana he olivat käyttäneet noin 600 mukana tuomaan ”Igigi” humanoidia, jotka olivat selkeästi heidän isäntiään lyhyempiä. 

Kanavoijien tietojen mukaan anunnakien kulta-operaatio ei rajoittunut vain Maahan, vaan se oli samalla koko aurinkokunnan laajuinen logistinen hanke. Mars (eräältä muinaiselta nimeltään Lahmu) toimi kriittisenä välisatamana, jossa raskaat kultalastit uudelleenlastattiin ennen niiden lähettämistä eteenpäin. Marsin matalampi painovoima teki suurten määrien kuljettamisesta teknologisesti helpompaa, ja planeetta palveli samalla Igigi-työläisten strategisena asemapaikkana ja tarkkailukeskuksena. Tämän logistisen ketjun avainhenkilönä oli toiminut Enkin esikoinen Marduk, joka oli toiminut Marsin tukikohdan komentajana ennen nousuaan Babylonian valtiaaksi. Hänen roolinsa "logistiikkapäällikkönä" oli antanut hänelle suoran hallinnan kultaresurssiin, mutta samalla etäinen komennus karulla planeetalla on saattanut ruokkia hänen myöhempää katkeruuttaan ja valtataisteluitaan. Tämä on kuitenkin ainakin toistaiseksi vain spekulaatiota. Joka tapauksessa, Marsin pinnalta nykyisin löytyneet poikkeavat rakenteet saattavatkin olla jäänteitä tästä muinaisesta teollisesta infrastruktuurista.

Mikäli monilta osin tulkinnanvaraisia ja ristiriitaisia tietoja on uskomista, mineraalien kaivuutoiminta oli jatkunut tällä menetelmällä maapallolla jopa yli 150.000 vuoden ajan. Eli todella, todella kauan. Itselleni nousee väistämättä mieleen, että mikäli kullan pitkä  kaivuuteoria on tosiaan totta, kenties tämän pitkään jatkuneen tehokaivuun johdosta etenkin kultaa on löydetty nykyihmisen toimesta maailmanlaajuisesti melko vähän?

Kuten olemme käsitelleet jo aiemmin, niin kymmenien tuhansien vuosien vanhojen, nykyihmiselle saakka säilyneiden kirjoitusten mukaan maapalloa hallinnut avaruuskansa oli halunnut nopeuttaa ja tehostaa kaivuutoimintaansa, ja sen – ja ”igigi” kansan verisesti kukistetun kapinan – takia osa heistä olisi aloittanut maapallolla jo valmiiksi asuvien eri humanoidilajien tutkimisen ja jalostamisen. Tavoitteenaan anunnakeilla oli saada heistä geenimuuntelun avulla sopiva rotu toteuttamaan heidän sijastaan tätä fyysistä ja raskasta metallien kaivuutyötä. Tämä lopulta oli johtanut ensimmäisten ihmisten luontiin maapallolla jo asuvien humanoidien DNA-muokkausten tuloksena. Toisin kuin myöhemmin kuvatuissa tauluissa annetaan ymmärtää, ensimmäiset hybridit eivät muistuttaneet vielä läheisesti nykyihmistä, vaan me kehitymme nykyiseen fyysiseen näköömme lukuisten geenimanipulaatioiden myötä asteittain seuraavien noin parinsadan tuhannen vuoden aikana.