Antarctica - overview

Johdanto Etelämantereen arvoitukseen

Miksi Etelämanner eli Antarktis on sellainen kuin se nykyään on? Miksi manner sijaitsee nykyisen etelänavan alueella? Mitä siellä oikein tutkitaan ja miksi mantereelle kulkemista on vahvasti rajoitettu? Suojellaanko sitä sen takia, että siellä on pingviinejä ja jäätä? Onko totta, että siellä on merkkejä muinaisista rakennelmista? Miten Etelämantereen arvoitus kytkeytyy suuremmassa kuvassa todelliseen maapallon historiaan? Luokaamme katsaus alueeseen tässä ja seuraavissa blogijaksoissa, niin katsotaan mitä saamme selville.

Etelämanner on ihmisten tietoisuuden kasvattamisen näkökulmasta aihe, jota ei voi sivuuttaa. Siinä virallinen tiede, tutkimattomat alueet ja Yhdysvaltain armeijan työntekijöiden väitteet muodostavat melkoisen vyyhdin. Sattumia ja erilaisia todistajanlausuntoja vieraasta teknologiasta on mielestäni liikaa, että ne voisi sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. 

Etelämantereen ilmasto ja sijainti

Noin 34 miljoonaa vuotta sitten maapallolla tapahtui merkittävä ilmastollinen käännekohta, jota kutsutaan eoseeni-oligoseeni-kauden vaihteeksi. Ennen tätä ajanjaksoa maapallo eli niin sanotussa "kasvihuonevaiheessa", jolloin Etelämanner oli suurelta osin jäätön ja siellä kasvoi lauhkeita metsitä. Noin 34 miljoonaa vuotta sitten ilmasto viileni rajusti, ja manner alkoi peittyä pysyvään jäähän. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laski kriittisen rajan alapuolelle, mikä vähensi kasvihuoneilmiötä ja antoi jäätiköiden kasvaa. Samoihin aikoihin nykyinen Etelämanner erkani lopullisesti muista mantereista (kuten Etelä-Amerikasta), mikä mahdollisti Etelämannerta ympäröivän virran (Antarctic Circumpolar Current) syntymisen. Tämä kylmä merivirta eristi mantereen lämpimistä vesistä ja nopeutti sen jäähtymistä. 

Mantereen jäätyminen ei tapahtunut kenties yhdessä yössä, mutta geologisessa aikataulussa se oli todella nopeaa. Nykyään manner on (lähes) kokonaan paksun jään peitossa. Alueen sulaminen on tosin ollut jo jonkin aikaa käynnissä, ja siihen liittyvät havainnot ovat osaltaan nostaneet esille kysymyksiä, jotka liittyvät Etelämantereen todelliseen historiaan.

Etelämantereen tutkimusasemat

Etelämantereella ei ole vakituista asutusta tai valtioita, mutta siellä toimii kymmeniä tutkimusasemia, joita ylläpitävät eri maat joko itsenäisesti tai yhteistyössä. Alueen käyttö on säädelty vuonna 1959 solmitulla Etelämanner-sopimuksella, joka varaa mantereen vain rauhanomaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Kyseisen asiakirjan on allekirjoittanut yli 50 maata. Sotilaallinen toiminta, kuten tukikohtien rakentaminen, aseiden testaus tai ydinräjäytykset, on kielletty, kuten on myös aseiden vienti ja käyttö alueella. Alueella on myös tieteellinen vapaus, eli kaikilla mailla on oikeus tehdä tutkimusta ja tiedon on oltava avointa. Aluevaltausten tekeminen ei myöskään ole mahdollista. Sopimus jäädytti kaikki maiden väliset kiistat maan omistuksesta.

Kymmenillä mailla on omia, itsenäisiä tutkimusasemia. Näiden maiden joukossa on esimerkiksi:

USA: McMurdo Station (suurin asema) ja Amundsen–Scott etelänavalla.

Venäjä: Tunnettu erittäin kylmästä Vostok-asemastaan.

Australia: Muun muassa Casey, Davis ja Mawson -asemat.

Suomi: Ylläpitää kesäkäyttöistä Aboa-asemaa Kuningatar Maudin maalla.

Etelämantereen suojelualueet

Etelämantereelle on lisäksi perustettu erityisiä suojelualueita, joiden tarkoituksena on varjella ympäristöä tai historiallisia kohteita. Liikkuminen näillä alueilla vaatii yleensä erityisluvan. Kaikkiaan näitä eri tavoilla rajoitettuja alueita on yli 70, mutta aivan kaiken kattavaa karttaa on vaikeaa muodostaa. Nämä rajoitetut alueet voidaan kuitenkin jakaa kahteen pääryhmään: 

ASPA (Antarctic Specially Protected Areas)

ASPA-alueet ovat Etelämantereen tiukimmin suojeltuja. Niihin pääsy on kielletty ilman virallista lupaa ympäristöarvojen, tieteellisen tutkimuksen tai historian suojelemiseksi.

ASMA (Antarctic Specially Managed Areas)

ASMA-alueet ovat tutkimusta ja turismia sisältäviä alueita, joita koordinoidaan tarkemmin konfliktien välttämiseksi ja ympäristövaikutusten minimoimiseksi.

Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat ASPA-alueet, eli kohteet, joille ei saa ilman lupaa mennä, sillä ne voisivat toimia verhona muulle piilotetulle toiminnalle. Eräänä mielenkiinnon kohteena ovat lisäksi etelänavan läheiset vuoristoseudut, joissa on yleisesti ottaen tehty kenties eniten ufo-havaintoja alueella.

Havaintoja lentävistä aluksista

Kenties kaikkein tunnetuin ja legendaarisin ufo-kertomus liittyy "Operation Highjump" operaatioon (1946-1947), jota johti Amiraali Richard E. Byrd. "Operation Highjump" (viralliselta nimeltään The United States Navy Antarctic Developments Program) oli Yhdysvaltain laivaston massiivinen operaatio, johon osallistui noin 4 700 sotilasta ja 13 alusta. Virallisesti tavoitteena oli tuolloin harjoitella arktisissa olosuhteissa, ja samalla kartoittaa rannikkoa mahdollista Neuvostoliiton hyökkäystä silmällä pitäen, mutta myöhemmin esitetyn teorian mukaan todellinen kohde oli epäillyt tai väitetyt salaiset maanalaiset natsitukikohdat, kuten Neuschwabenland ("Base 211"), jossa olisi ollut "lentäviä lautasia" eli Haunebu-aluksia. Amiraali Byrdin kerrottiin raportoineen laivaston havaitsemista nopeasti lentävistä ilma-aluksista sekä tukikohdista. 

Kertomuksen mukaan noin kahden kuukauden kuluttua tutkimusmatkan aloituksesta vedestä nousseet alukset olisivat hyökänneet laivaston kimppuun ja yhteenottojen aikana mm. upottaneen yhden aluksista. Väitetään, että kaikkiaan 68 laivaston työntekijää olisi menettänyt henkensä yhteenottojen aikana. Lopulta Byrdin olisi ollut pakko vetäytyä kiireellä Etelämantereelta. Myöhemmin häntä olisi kielletty puhumasta asiasta julkisesti. Tämä kertomus ja niihin liittyvät väitteet ovat eläneet julkisuudessa aina näihin päiviin saakka. 

Toinen kertomus Byrdiin liittyy siihen, että hän olisi kohdannut "Aryani" nimisen kansan edustajia  jotka asuvat syvällä maan alla Etelämantereella, ja he olisivat varoittaneet Byrdiä atomiaseista.

Historiantutkijat kertovat näiden Byrdiin liittyvien kertomusten olevan kuitenkin pelkkiä sepitteitä ja kumoavat nämä esitetyt väitteet. Mitään kirjallista todistusaineistoa kun ei ole ainakaan heidän mukaansa olemassa. He kertovat, että todellisuudessa Byrdin tutkimusmatka keskittyi pääasiassa Rossin jäähyllyn ja Valaslahden (Bay of Whales) alueelle, jonne perustettiin "Little America" -tukikohta. Byrdin tutkimusretki päätettiin ennen aikojaan, mutta kyseessä ei suinkaan ollut minkäänlainen yhteenotto ufojen kanssa, vaan ankarat sääolosuhteet, taloudelliset syyt, sekä se, että alueen kartoitus saatiin tehtyä etuajassa asetetusta aikataulusta. Kuulostaa sangen uskottavalta selitykseltä, eikö vain? Tosin, retkikunta jätti jälkeensä valtavan määrän kalustoa ja vaikutti lähteneen sieltä kiireellä ja hätäisesti. Oliko kalusto pakko jättää sinne, jos kerran mitään hengenhätää ei ollut? Hyväkään selitys ei myöskään selitä alueella sen jälkeen tehtyjä kymmeniä ufo-havaintoja.

Vuosien mittaan on tosiaan tehty lukuisia vahvistettuja ja uskottavia ufo-havaintoja. Nostettakoon esimerkkinä esille sotilashenkilöstön tekemä havainto Etelämantereen pohjoisosan Kuningas Yrjön saaresta (King George Island) keskellä kirkasta päivää 16. maaliskuuta 1961. Kyseinen havainto tehtiin useasta eri kulmasta ja usean todistajan toimesta  Tuolloin Argentiinan laivaston tukikohdassa ja läheisellä Chilen asemalla nähtiin kirkas, linssinmuotoinen esine, joka liikkui täysin äänettömästi sekä poikkeuksellisella nopeudella ja teki jyrkkiä suunnanmuutoksia, joihin lentokoneet eivät kyenneet. Tämä on erityisen uskottava siinä mielessä, että Etelämantereella ei 1960-luovun alussa ollut sellaista salaista ihmisten teknologiaa, joka olisi selittänyt nämä liikkeet. Eikä vielä nykyäänkään tämän pitäisi olla mitenkään mahdollista.

Kiinnostavaa olisi myös tietää miksi ainakin Yhdysvaltain armeija on asettanut lentokieltoalueita tietyille alueille Etelämantereella, jos siellä ei kerran ole mitään salattavaa? Onkin syytä tarkastella Etelämantereeseen yhdistettyjä havaintoja ja poikkeamia vielä paljon syvemmältä, ja selvittää totuus mitä jään alla todellisuudessa on.