The secrets of the Bible - the development of the book's content

Kuten monet tietävät, Raamattu on kristinuskon pyhien kirjoitusten kokoelma. Raamatun tekstit Vanhan testamentin osalta on suurelta kopioitu ja käännetty vanhemmista, jopa kymmenien tuhansien vuosien takaisista teksteistä, eli tekstit on julkaistu suurelta osin myös aiemmin eri kulttuureissa historian aikana. Joskus myös useampaan kertaan. Raamattu sisältää myös runsaasti viittauksia avaruusaluksiin ja niitä kuljettaviin ”jumaliin”. Kaiken Luoja tai Jumala ei todellisuudessa varmastikaan tarvitse avaruusaluksia, vaan kyse on ennemminkin fyysisistä biologisista entiteeteistä.

Totta on, että Raamatussa mainittu ”Jesus” on historiallinen henkilö, mutta hänen oikea nimensä on tietysti ”Yeshua” (jossain yhteyksissä kirjoitusasuna on käytetty ”Yehoshua”). Nimi ”Jesus” on ilmaantunut ensi kertaa Raamattuun vuonna 1627. Yeshua syntyi – oman tämänhetkisen käsitykseni mukaan – syyskuun lopussa tai lokakuun alussa vuonna 4 ennen nykyisen ajanlaskun alkua.

Raamattuun päätyneitä tekstejä alettiin koota ensi kerran arviolta vuosina 50-150 jKr., eli Yeshuan kuoleman jälkeen. Yeshuan opetuslapset eivät ole itse kirjoittaneet käytännössä mitään uuteen testamenttiin, sillä he olivat pitkälti luku- ja kirjoitustaidottomia. Erilaiset pienet alkukristilliset ryhmät olivat alkaneet kirjoittaa ja koota ensimmäisiä versioita Yeshuasta uskonnollisiin teksteihin ja suulliseen perimätietoon perustuen vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen, hyödyntäen ja kääntäen samalla tuhansia vuosia vanhoja historiallisia tekstejä. Ensimmäiset versiot uuden testamentin teksteistä valmistuivat alkukirkkojen toimesta 200-luvulla, ja ensimmäinen tiedossa oleva, Raamatuksi koottu kirjoituskokonaisuus valmistui noin vuonna 400 latinaksi, ja ensimmäinen painettu kirja ilmestyi yli tuhat vuotta sen jälkeen, vuonna 1455.

Raamatusta on ensijulkaisunsa jälkeen ollut lukuisia erilaisia versioita, ja näitä versioita ja tekstejä on vuosisatojen saatossa muokattu tarkoituksenhakuisesti pitkälle Rooman katolisen kirkon sekä erilaisten valtaapitäjien, kuten Englannin kuninkaiden vallan ja verotulojen varmistamiseksi. Samalla vuosituhansien aikana esim. sumerialaisista teksteissä käännöstyössä tehdyt virheet sekä kirjain- ja sanatulkinnat ovat nekin vääristäneet alkuperäistä sanomaa. Samalla kirkko on päättänyt jättää useita kirjaosioita pois Raamatusta, jotka eivät olleet palvelleet kirkon vallan ja taloudellisen edun kasvattamista.

Monissa tapauksissa Raamatun tekstissä on eri kielien käännöksissä havaittu lisäksi tulkinnanvaraisuuksia, ja suoranaisia virheitä, samoin tahattomasti ja tarkoituksella muutettuja asiasisältöjä. Raamatun sisältöä onkin muokattu tavalla tai toisella kymmeniä kertoja sen ensijulkaisusta lähtien. Sen lisäksi Raamattuun on lisätty Yeshuan elämään liittyviä tekstejä, joita tosin niitäkin on muokattu yli tuhannen vuoden ajan. Yeshuan nuoruuden aikaiset Khemetin, Tiibetin ja Intian henkisyyden kasvattamisen koulutusmatkat on jätetty kirjasta kuitenkin kokonaan pois. Raamattuun onkin sisällytetty lopulta vain katollisen kirkon johdon hyväksymiä valikoituja osia, jotka olivat sopineet haluttuun ydinviestiin. Edellisen lisäksi, Raamattuun on jälkikäteen myös lisäilty katolisen kirkon keksimiä asioita, tavoitteenaan lopulta vahvistaa kyseisen kirkon asemaa Roomassa, ja kristinuskon asemaa maailmassa. Parhaimmillaan kirja toimiikin nykyään eräänlaisena historiallisten kirjoitusten koontikirjana. Pahimmillaan vallan ja pelon välineenä ihmisiin.

Kirkon hylkimä kirjoituskokonaisuus on ollut myös Henokin (Eenokin) kirja (The Book of Enoch), jonka tekstit kirjoitettiin edeltävinä vuosisatoina ennen ajanlaskun alkua. Sen tiedot perustuvat kuitenkin tuhansia vuosia edeltäviin teksteihin, joista ne on kopioitu. Nämä tekstit käsittelivät vanhoja tapahtumia, pääosin varhaisia jumalia, jotka olivat käytännössä vierailijoita tähdistä, nk. vahtijoita (The Wacthers), jotka elivät ihmisten kanssa kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kirja sisälsi lisäksi ohjeen rakentaa pyramideja. The Book of Enoch oli aikoinaan suosittu kirja, mutta se oli papiston mielestä monella tapaa liian radikaalinen ja se pudotettiinkin pois Raamatun teksteistä.

Edellinen on vain yksi esimerkki siitä, mikä poikkeaa katolisen kirkon haluamasta sisällöstä ja jumalakäsityksen perusteista. Raamattua on yli tuhannen vuoden ajan käytetty ja yritetään edelleen käyttää ihmisen alistamiseksi ja perusteettoman jumalanpelon ylläpitämiseksi. 

Jumala ei ole todellisuudessa Raamatussa kuvattu parrakas kostonhimoinen ja ihmisiä rankaiseva hahmo. Helvettiä liekkimerineen ei myöskään ole olemassa, se on katolisen kirkon keksintö, kristinuskossa vähitellen syntynyt teoria, joka oli kehittynyt vuosisatojen aikana, ja lopulta oli lisätty Raamattuun 1600-luvulla jumalanpelon varmistamiseksi vuoksi.