Energy source of the future: Helium-3

Louhitaanko Kuuta salassa?  

Mitä jos maailman arvokkain ja puhtain energialähde ei löydykään maapallon uumenista, vaan Kuun pimeältä puolelta? 

Tässä jaksossa sukellamme yhteen nykyhistorian potentiaalisesti tarkimmin varjelluista avaruussalaisuuksista. Kyseessä on Helium-3. Se on harvinainen isotooppi, jolla voitaisiin kattaa koko maailman energiantarve vuosikymmeniksi ilman grammaakaan saastetta tai radioaktiivista jätettä. 

Helium-3 on auringon synnyttämä poikkeuksellinen isotooppi, jota aurinkotuuli levittää avaruuteen. Maapallolla sitä on vain hävittävän pieniä määriä ilmakehän ja magneettikentän vuoksi.

Entinen rakettitutkija David Adair on kertonut haastatteluissaan, että Kiina on toteuttamassa hänen 1990-luvulla  kehittämäänsä salaista louhintasuunnitelmaa Kuussa. Onko kyseessä pelkkä salaliittoteoria?

Kuka on David Adair ja miksi hänen sanansa painavat?

Ennen kuin pureudumme tarkemmin Kuun louhintahypoteesiin, on hyvä ymmärtää, kuka tämän paljastuksen takana on. David Adair kun ei ole mikä tahansa internetin anonyymi tarinankertoja, vaan hänet tunnetaan entisenä lapsinerona ja huipputason rakettiteknologian asiantuntijana. Jo teini-ikäisenä hän oli herättänyt Yhdysvaltain hallituksen ja armeijan huomion kehittämillään edistyksellisillä rakettimoottoreilla. Adairilla on ollut elämässään pääsy paikkoihin ja tietoon, joista rivikansalaiset voivat vain haaveilla – ja juuri tästä syystä hänen lausuntonsa Kiinan avaruusohjelmasta ja Kuun todellisesta merkityksestä ansaitsevat lähemmän tarkastelun.

Pentagonin varjelema isotooppi ja kuukivien mysteeri

David Adairin mukaan kyse ei ole tieteisfiktiosta, vaan puhtaasta fysiikasta. Aurinko tuottaa jatkuvasti helium-3-isotooppia, mutta maapallon ilmakehä ja magneettikenttä estävät sitä pääsemästä perille. Ne erittäin vähäiset määrät, jotka Maahan saakka ovat päätyneet, Pentagon on Adairin mukaan takavarikoinut omaan ydinpuolustuskäyttöönsä.

Kun Wisconsinin yliopiston tutkijat olivat aikoinaan kuumentaneet Apollo-lentojen tuomat kuukivet, niistä oli vapautunut helium-3:a. Kuulla ei ole varsinaista suojaavaa ilmakehää, joten se on jopa miljardien vuosien ajan toiminut kuin valtava sieni, joka on imeyttänyt itseensä tätä kosmista polttoainetta. Adair on kuvaillut ainetta "superomenaksi": jos sitä syötettäisiin nykyisiin reaktoreihin, niiden hyötysuhde nousisi lähes sataan prosenttiin. Mikä parasta, kun reaktori sammutetaan, sinne voisi kävellä hihat käärittyinä ilman pelkoa säteilystä. Kyseessä on täydellisen puhdas fuusioenergia.

Liitutaululle piirretty maailmanherruus

David Adairin vierailu Kiinassa vuonna 1993 oli nopeuttanut suunnitelman toteuttamista. Siinä missä länsimaissa helium-3-isotooppia oli pidetty siihen saakka lähinnä teoreettisena kuriositeettina, Kiinan johto oli ymmärtänyt sen arvon välittömästi. Vierailunsa aikana hän oli piirtänyt kiinalaisille tutkijoille liitutaululle täydellisen, toimivan louhintaprosessin. Suunnitelman mukaan Kuun pinnalle lähetettäisiin puskutraktorin kokoinen robotti, joka kerää kuukiviä. Se käyttää Kuun polttavaa auringonvaloa (+250 °F) kivien kuumentamiseen, jolloin Helium-3 vapautuu kaasuna. Sen jälkeen kaasu ohjataan Kuun varjopuolen hyytävään kylmyyteen (-200 °F), jossa se muuttuu silmänräpäyksessä nesteeksi. Tämä nestemäinen isotooppi ammutaan sitten kapseleissa emäalukseen, joka matkaa kohti Maata. Siinäpä suunnitelmaa kerrakseen..

Adair varoittaa, että Kiina on omassa avaruusohjelmassaan jo vuosia muita edellä. Jos ja kun he saavat ensimmäisen suuren erän Helium-3:a takaisin Maahan, he voisivat jatkossa hallita koko planeetan energiaverkkoa.

Fakta vs. Fiktio - Mitä Kiina todella tekee Kuussa juuri nyt?

Adairin puheet voivat kuulostaa Hollywoodin tieteiselokuvalta, mutta todellisuudessa Kiinan avaruushallinto (CNSA) toteuttaa parhaillaan juuri niitä asioita, joista Adair varoittaa.

Vaikka eräs yhdysvaltalainen yritys suunnittelee vastaavaa louhintaoperaatiota toteutettavaksi Kuussa vuodesta 2029 alkaen, Kiina on maailman ainoa valtio, joka operoi tällä hetkellä Kuun pimeällä puolella. Heidän Chang’e-4 -luotaimensa teki sinne historian ensimmäisen pehmeän laskeutumisen, ja sen Yutu-2 -mönkijä on tutkinut Kuun pimeän puolen maaperää jo vuosien ajan. Suoraa radiolinjaa varten Kiina on joutunut rakentamaan Kuun taakse oman satelliittiverkkonsa.

Vuonna 2024 Kiinan Chang’e-6 -luotain teki maailmanhistoriaa ja toi Maahan ensimmäiset maaperänäytteet nimenomaan Kuun pimeältä puolelta. Kiinan valtiollinen media ja tutkijat ovat avoimesti myöntäneet, että näistä näytteistä analysoidaan ensisijaisesti helium-3-isotooppia, jotta sen kokonaismäärää ja hyödyntämistä voidaan arvioida.

Kiinan seuraava suuri kuualus, Chang’e-7, on jo siirretty laukaisukeskukseen tämän loppuvuoden 2026 laukaisua varten. Tehtävään kuuluu mullistava, Kuun pinnalla "hyppivä" miniluotain, joka pystyy siirtymään aurinkoisilta alueilta pimeisiin kraattereihin etsimään resursseja – aivan kuten Adair kuvaili. Virallinen tavoite on lennättää kiinalaiset taikonautit Kuun pinnalle vuoteen 2030 mennessä.

Kun David Adair siis väittää Kiinan olevan avaruusohjelmassaan jo vuosia länsimaita edellä, hän saattaa hyvinkin puhua totta. Kiina ei vain tutki Kuuta – se valmistelee tosissaan tulevaisuuden energian kaivuutoimintaa.

Onko David Adairin ennustus siis parhaillaan toteutumassa? Valtamedian uutisissa puhutaan usein vain tieteellisestä uteliaisuudesta, kun eri valtiot suuntaavat katseensa uudelleen kohti Kuuta. Mutta jos Adairin puheet pitävät paikkansa, pinnan alla onkin jo vuosikymmenten ajan käyty taistelua puhtaasta energiasta. 

Ajatus puhtaasta, rajattomasta energiasta saattaa kuulostaa utopialta, mutta se voisi parhaimmillaan myös pelastaa maapallon ilmastokriisiltä. Onko silloin kuitenkin vaarana, että se muuttuisi yksittäisen valtion käsissä valttikortiksi, muiden valtioiden kustannuksella? Ellei sitä ennen koko maailmalle paljasteta "open contactin" myötä muuta ilmaista energianlähdettä, kuten aikaisemmissa jaksoissa kuvailemaani ZPE:tä ("nollapiste-energiaa")? 

Mikäli Kuun pimeältä puolelta matkaavat Helium-3-säiliöt todella alkavat pudota Maahan, nykyinen maailmantalous voi olla pian vain kaukainen muisto. Ehkä suurin salaisuus ei olekaan se, mitä Kuussa on – vaan se, kuinka lähellä sen valjastamista me jo olemme?